Tapahtumakalenteri

Lämmin kiitos kutsusta arvostelemaan rhodesiankoirien tämän vuoden open show!

Monille olen varmasti tuttu hahmo jo vuosien takaa, mutta onneksemme rodun parissa on myös paljon uusia ihmisiä. Ensimmäinen rhodesiankoirani oli Eddie (Harjaselän Peto 2006-2017). Eddien kanssa ei ollut tarkoitus harrastaa mitään, ja kerroinkin sen kasvattajalle Sanna Alkiolle, että minulle voisi antaa se vähiten lupaavan pennun. Eddiestä kasvoi suuri ja komea, mutta aivan liian suuri näyttelykoiraksi ja komeuskaan ei välittynyt ihan kaikille. Eddien siskon Aavan omistaja Pinja sai kuitenkin minutkin innostumaan koiranäyttelyistä, ja niinpä kiersin tämän 76,5 cm korkean komistuksen kanssa näyttelyissä ulkomaita myöten. Eddien vahvuudet oli kuitenkin käyttöpuolella, ja se voitti Kimbia Chumo-kiertopalkinnon vuonna 2008 ja saavutti jäljestysvalionarvon Suomessa ja Ruotsissa. Seuraavat rhodesiankoirani hankinkin sitten jo enemmän myös koiranäyttelyt mielessä, ja olenkin kiertänyt koirieni kanssa näyttelyissä Italiaa ja Englantia myöten varsin hyvällä menestyksellä.

Vuosien varrella koiraharrastaminen on jalostunut aina vain syvällisempään suuntaan, ja nykyään kasvatan rhodesiankoiria pienimuotoisesti kennelnimellä Lumottu. Omien koirieni kanssa olen harrastanut vuosien varrella maastojuoksua, agilitya, mejää ja noseworkia. Olen rotujärjestömme puheenjohtaja, ja edustaja Kennelliiton valtuustossa. Kansainvälistä yhteistyötä teen todella aktiivisesti, ja olen rodun Maailman Kongressin (RRWC) terveyskomitean jäsen. Viime syksynä läpäisin Kennelliiton ulkomuototuomarikurssin pääsykokeen, ja toukokuussa 2023 pätevöidyin tämän suuresti rakastamani rodun ulkomuototuomariksi. Kesän aikana pätevöidyin myös dalmatiankoiralle ja pesukarhukoiralle.

Jo vuonna 2017 arvostelin rhodesiankoirien epävirallisen erikoisnäyttelyn Venäjällä. Syyskuussa 2023 sain upea mahdollisuuden arvostella rhodesiankoirien erikoisnäyttelyssä Tsekeissä yhdessä yhdysvaltalaisen Denise Flaimin kanssa. Kahden päivän aikana sain kunnian arvostella noin 200 rodun edustajaa!

There is only one extreme feature in a ridgeback, and that’s the total absence of extremes. Näin lausui 90-luvulla norjalainen Stig “Nalle” Carlson, eikä hän olisi voinut olla enempää oikeassa. Minulle ihanteellinen rodun edustaja on tyylikäs ja tasapainoinen vailla minkäänlaista liioittelua. Ihanneyksilön liikkeet ovat vaivattomat ja maatavoittavat, mutta eivät millään tavalla näyttävät.

Odotan todella innolla open showta ja toivon, että tapaan siellä mahdollisimman monta rodun edustajaa pennuista hopeakuonoihin!