HANKITAANKO MEILLE RHODESIANKOIRA?
Ennen rhodesiankoiran hankintaa on syytä tarkastella, onko omassa arjessa aikaa ja mahdollisuuksia omistaa suurehko, älykäs, toisaalta hyvin aktiivinen, toisaalta sohvaperunamainen ja huumorintajuinen koira. Koira tarvitsee monipuolisen liikunnan lisäksi myös aivotyötä, pukemista sään mukaan, paljon laadukasta ruokaa ja aina vähintään peruskoulutuksen, jotta se on yhteiskuntakelpoinen. Koiran elättämiseen ja hyvinvointiin kuluu sievoisia summia rahaa pelkästään ruuan ja varusteiden (esim. takkien) takia.
Rhodesiankoira on sosiaalistettava pentuna erilaisiin ihmisiin, paikkoihin, kulkuvälineisiin jne. ja vähintäänkin niihin asioihin, jotka tulevat omassa arjessasi esiin. Käsittelyn opettaminen on myös aloitettava varhain, sillä omanarvontuntoinen rhodesiankoira ei välttämättä ole aina samaa mieltä kanssasi kynsien leikkuusta, eläinlääkärin perustutkimuksesta tai pesulla käymisestä sekä muista arjessa tapahtuvista hoitotoimenpiteistä. Näistä pienistä asioista kasvaa helposti suuria ongelmia tulevaisuudessa, mikäli niihin ei panosta alusta alkaen.
Rhodesiankoiralla tulisi olla vahtiviettiä, riistaviettiä sekä saalisviettiä, joten kouluttamattomana se voi olla erittäin hankala ja uuvuttava arjessa, pahimmillaan ympäristöllekin haitallinen. Koulutettuna aikuiset koirat ovat usein seesteisiä ystäviä, kun omistajalla ja koiralla on hyvä suhde, luottamus, yhteiset pelisäännöt ja rajat. Hyvän suhteen rakentaminen alkaa heti pennun tullessa kotiin ja sen kouluttaminen eettisesti kestävästi lujittaa keskinäistä suhdettanne. Koiran tulee vähintäänkin oppia oma nimi, odottaminen, irti päästäminen, luoksetulo sekä rauhoittuminen. Nuoret koirat kasvavat fyysisesti melko nopeasti, vaikka ovat henkisesti vielä lapsenkengissä. Näinä aikoina esimerkiksi kodin tuhot eivät ole harvinaisia ja sääntöjen venyttämistä kokeillaan pilke silmäkulmassa. Ääntä pitäessään rhodesiankoira voi olla hyvinkin kovaääninen, eli yksinolon opetteluun on panostettava jo naapurisovunkin vuoksi.
Aikuistuvalle rhodesiankoiralle ei ole tavatonta, ettei se lopulta tule toimeen vieraiden, samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Lisäksi on hyvä muistaa, että rhodesiankoiran historian ja alkuperän vuoksi, se voi muiden rotuisten koirien mielestä olla myös ärsyttävä leikkikaveri. Tärkeintä koiran ollessa "teini" ja nuori on olla sitä älykkäämpi ja selkeä säännöissä niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. On hyvä muistaa, että kasvattajalta sekä muilta rodunharrastajilta voi kysyä apua ja tukea.
Takapakkeja käytöksessä ja osaamisessa tulee useimmille koirakoille jossain vaiheessa ennen koiran aikuistumista. Tällöin asioita täyty yaloittaa alusta ja helpottaa koiralle mahdollisiksi, jotta saadaan onnistumisia aikaan. Esim. hyvä hihnakäytös lenkeillä saattaa unohtua, kun nuorten koirien hormonitoiminta herää ja ne alkavat itsenäistyä eivätkä omistajan pyytämät asiat kiinnostakaan enää niin paljoa. Ei siiskannata soimata itseään huonoksi/epäonnistuneeksi omistajaksi, vaan hankkia vaikkapa ulkopuolista koulutusapua, mikäli arkisissa asioissa on jokin hullusti. Rhodesiankoira on parhaimmillaan paras ja uskollinen ystävä, nenän ja älyn käyttäjä, perhekoira ja harrastuskaveri.
Rhodesiankoira ei ole tarhakoira, varsinainen "koirapuistokoira", lasten lelu tai kaikkien lajien valiomagneetti.