Elämää rhodesiankoiran kanssa

Itsenäinen ja omin aivoin ajatteleva rotu osaa tarvittaessa myös keksiä viihdykettä itselleen -aina ne eivät naurata omistajaa samassa suhteessa kuin tuttavia. Tällä palstalle on rhodesiankoiraomistajien kertomuksia ja legendaarisia kommelluksia, joitä näiden upeiden koirien kanssa tuntuu sattuvan ja tapahtuvan.

ROBY JA VALKOSIPULIT

Ahneudestaan tunnettuna rotuna rhodesiankoira tuntuu olevan valmis melkoisiin suorituksiin ruokaa saadakseen. Ollessaan 6-vuotias, Roby ylitti itsensä. Se oli päivän aikana kiivennyt tiskipöydälle (mitään ei ollut kaatunut tai pudonnut lattialle) ja ottanut lieden yläpuolella olevasta maustehyllystä valkosipulit, jotka oli lattialla syönyt. Yksikään maustepurkki ei ollut pudonnut -todistusaineistona lattialta löytyi vain kasa valkosipulin kuoria.

En vieläkään tiedä, miten se on moisen suorituksen tehnyt. Ei kai tähän voi muuta todeta, kuin että koira on melkoisen tarkka tassuistaan?

RONJA AVAA OVEN KUIN OVEN

Varttunut rouvakoira Ronja harrastaa yksin ollessaan ovipelejä. Näin vanhemmalla iällä mitään ei enää syödä tai tuhota, mutta ovia Ronja ei kykene jättämään rauhaan.

Silloin tällöin on työhuoneen liukuovikaappeja siirrelty edestakaisin, sisältöön koskematta. Vierashuoneen oven Ronja avaa päivittäin, todennäköisesti sohvalle päästäkseen ja kotikadun elämää vahtiakseen. Oven edessä olevat lukuisat tuoliviritelmät eivät tahtia hidasta. Ja mikä erikoisinta; vaikka ovi on avattu, esteenä olevat tuolit ovat aina hievahtamatta paikoillaan. Melkoista akrobatiaa. Ovifetissi sai huippunsa eräänä syyspäivänä, kun Ronja oli avannut – ehkä epähuomiossa - parvekkeen oven. Iltaa meillä vietettiin takkatulen äärellä ja visusti vilttien alla – kiitos tehotuuletuksen.

Onko sinulla hyvä tarina kerrottavana? Lähetä oma, lyhyt ja napakka tarinasi webmasterille!